tiistai 24. tammikuuta 2012

Sytykeruusujen askartelua

Sain aikoinaan lahjaksi viikonloppuvierailta kauniit sytykeruusut. Ne ovat niin kauniita, etten ole vielä tänäkäään päivänä raaskinut niitä polttaa! :=)) Sen jälkeen olen useassa blogissa törmännyt näihin samoihin ruusuihin ja miettinyt, että näiden valmistusta pitää joskus kokeilla!
Näistä se ajatus sitten lähti...

Tänään sitten töistä tultuani päätin vihdoinki kokeilla näiden valmistusta ja jakaa samalla tämän ilon myös Teille muillekin askarteluhenkisille. Joten tässäpä yksityiskohtaiset ohjeet kuvineen, miten niitä sitten syntyy:

TARVITTAVAT MATERIAALIT JA VÄLINEET:
-tyhjiä kanamunarasioita
-vanhoja kynttilän jämiä / pätkiä
-vanha kattila & kansi
-leivinpaperia
-pihdit

Ja sitten "äksöniä":



Kuvat 1-2: Irroita kansi- ja pohja-osat toisistaan ja revi kannen eri osat irti toisistaan.
Kuvat 3-4: Revi pitkiä n. 2cm:n levyisiä suikaleita. Kannattaa hieman "pehmittää" ja pyöristää suikaleita ensin tulevaan "muotoonsa".
VINKKI: Älä käytä saksia missään vaiheessa, niin saat luonnollisemman näköisiä terälehtiä!

Kuvat 1-2: Irroita munakennon kuppiosat toisistaan ja muotoile niistä kukka-osan pohja.
Kuvat 3-4: Kääri pitkät suikaleet rullaksi ja aseta "rulla" kuppiosan keskelle.

VINKKI: Jos suikaleissa on tekstiä, rullaa ne niin, että tekstit tulee ulospäin.
Tällöin saat tekstit paremmin piiloon, kun muotoilet ruusua ja taittelet terälehtiä ulospäin!


Lisää rullatun suikaleen ympärille lisää irtoterälehtiä, niin kauan että saat tiiviin "paketin".
Terälehtiä tulee olla niin paljon, ettei sisusta irtoa kun ruusu käännetään ylösalaisin.
Nyt ruusut ovat valmiita "dippaukseen"!

10 munan kennosta riitti materiaalia  kuuteen valmiseen ruusuun.

Nyt kun ruusujen aihiot ovat valmiit, on aika alkaa "dippaus"-hommiin. Muista kuitenkin varata levyn äärelle nämä: Leivinpaperia, jolle lasket dipatut ruusut. Suosittelen laittamaan leivinpaperia myös suojaksi kattilan ympärille muuallekin, sillä itselläni ainakin homma oli hieman sotkuista, koska pari ruusua lipsahti pihdeistä irti ja molskahti steariiniin, jota sitten roiskui vähän sinneja tänne! Onneksi meillä on keraaminen liesi, josta sain ne suht pienellä vaivalla siivottua pois! :=)

Ja hei ihmiset! TÄRKEÄÄ...!!! Varaa myös kattilankansi valmiiksi heti käden ulottuville, sillä JOS lämmität seosta liikaa, syttymisvaara on mitä suurin!! Älä siis päästä seosta kiehumaan!! Äläkä missään nimessä yritä sammuttaa sitä vedelllä, vaan tukahduta palo kattilankannella!


Kuvat 1-2: Laita kattilaan vettä n. puoleen väliin ja lisää vanhat kynttilän jämät sekaan. Odota kunnes ne sulavat.
Itse tein siten, että kun huomasin, että steariini alkaa olla lähes kokonaan sulaa ja seos alkaa kohta porisemaan,
otin kattilan puoliksi sivuun levyltä ja sammutin koko levyn. Seos pysyy kuitenkin tosi pitkään sulana, joten tässä vaiheessa ei ole mitään kiirettä! Dippaile siis rauhassa!  :=)
Kuvat 3-4: Ota pihdeillä kiinni ruusun pohjasta ja ala yksitellen "dippaamaan" niitä seokseen.
Varmista ruususta hyvä ote pihdeillä, mutta älä kuitenkaan purista liian kovaa, tai käy kuten minulle:
Heti eka kierroksella yhden ruusun sisuskalut tippuivat kattilaan!! :=))
Kun olet dipannut kaikki ruusut kertaalleen, aloita kierros alusta uudelleen!
Anna kuivua välillä. Dippaa niin monta kertaa, kunnes ruusun ulkonäkö miellyttää silmääsi.
VINKKI: Dippaa tosi nopeasti, ettei edellisen kierroksen steariini sula pois!

Yläkuvassa ruusu, joka on dipattu yhden kerran steariiniin.
Alakuvan ruusua on dipattu n. 10 kertaa.
Itse pidän enemmän tuollaisesta, jossa on reilusti steariinia.
Mutta tässä ei ole oikeaa eikä väärää tapaa: Tämä on makuasia! :=)

VINKKI: Jätä pohjaan pieni kuiva osa, älä dippaa ruusua kauttaaltaan täysin uppeloksiin!
Kantapään kautta tämäkin opittiin eli jos ja kun ruusun alaosaan ei jää yhtään "kuivaa" osaa,
niin parin dippauskerran jälkeen se muuttuu tosi liukkaaksi ja on todella hankala saada sitä enää pysymään pihdeissä.
Ja sitten kuuluu "molskis" & "roiskis" ja hopsan hei:
Ruusu uiskentelee steariinikattilassa ja kattilan ympärillä on enemmän ja vähemmän roiskeita! :=))

Siinä ne sitten on: Elämäni 6 ensimmäistä sytykeruusua! :=))
Mukavaa ja helppoa puuhaa!




Koska olin niin innoissani näistä kaunokaisista ja punaista sulaa steariinia oli vielä reilusti jäljellä, niin otin heti perään toisen kierroksen, jossa käytin vihreää munakennoa. Nämä kennot olivat myös vähän eri mallisia ja se kyllä sitten näkyikin ruusujen ulkomuodossa. Ja valmistamisen vaikeudessa! Eli näistä ei tullut ihan niin hyviä kuin eka kierroksen ruusuista... :=))

Nämä munakennot olivat vähän vaikean mallisia. Yksittäiseen kuppiin ei oikein jäänyt kunnon seiniä, joten jo tässä vaiheessa huomasin, että on täysin mahdoton saada rullattua suikaletta sen sisälle tiukkaan.
Oli siis pakko tyytyä apukeinoihin ja joo, myönnetään: Jouduin käyttämään tipan liimaa jokaiseen kuppiin, että sain sisuskalut pysymään paikoillan. Ilman liimaa olisi ollut turha kuvitellakaan, että nämä ruusut olisi voinut kääntää ylösalaisin! :=))

Ylärivissä harmaisiin kennoihin tehdyt, jo valmiit ruusut.
Alarivissä vihreät odottavat dippausta!


Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa väriopista sen verran, että VIHREÄ (kenno) + PUNAINEN (steariini) = RUSKEA!! Eli kannattaa valita suurinpiirtein samaa sävyä oleva munakenno ja steariini. Vältä vastavärejä! Harmaa kenno sopii esim. valkoiseen, beigeen ja periaatteessa kaikkiin värikkäisiin steariineihin.
Vhreää kennoa en suosittelisi kuin vihreään&siniseen steariiniin. Niin ja toki valkoinen sopii...

Vihreät munakennot ennen ja jälkeen dippauksen.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, nämä punaiseen steariiniin dipatut vihreät kennot eivät ole ihan niin kauniita, kuin harmaisiin kennoihin dipatut.  Tiesin, ettei lopputulos ole ihan paras mahdollinen väriopillisesti, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla. Vähän tuli sellaisia "likaisen" näköisiä...



Dippauksen jälkeen steariini jähmettyy siististi (joskin hitaasti) veden pintaan,
josta se on helpppo ottaa talteen seuraavaa käyttökertaa varten.

Tässä aikoinaan lahjaksi saama sytykeruusu -pussukka.
Ruusut oli pakattu yksinkertaisen kauniisti pieneen sellofaani-pussiin, jossa pohjalla on jotain heinää tai sisalia ja koristeena pieni puinen sydän ja paperinarua.
Tässä on mainio idea omiin ruusuihinkin: Loistavia esim. mökkituliaisina vietäväksi tai nimipäivä -lahjaksi tms.

Raaskisitko Sinä polttaa nämä takassa?? :=))

maanantai 16. tammikuuta 2012

Olipa kerran häät...


Olin kuvaamassa joulukuussa erään tuttavapariskunnan häitä. Kirkko, jossa vihkitoimitus suoritettiin, olikin lähestulkoon kuvaajan painajainen: Aivan liian vähän valoa ja se vähäinenkin valo tuli ihan ihme suunnista! Jos oli jännitstä ilmassa itse hääparilla, niin oli sitä myös kameran takana, sillä vihkiminenhän on aikas niinku  ainutkertainen tilanne eikä siitä saa uusintaa! Vaikka mieli tekis, niin ei voi huutaa vihkiseremonia päätteeksi, et "Hei, ottakaapa uusiks, ku en ihan saanu sellasta fotoa ku aattelin...!" :=))

Mutta tässä muutama fiiliskuva näytille myös teille blogin lukijat! Hääparin henkilöllisyyden salaamiseksi, jätän ikäväksenne tästä pois kaikki ne kuvat, joissa hääparin kasvot näkyvät selkeämmin... :=)


Seremoniaa odotellessa

Alttarilla



The Bride


tiistai 10. tammikuuta 2012

Joulukortti-askarteluja


Vaikka joulu jo menikin, niin palaan vielä hetkeksi joulun alus aikaan, sillä lupasin parille ystävälleni että laitan näitä pieniä joulukortti -askartelujani tänne näytille. Viime kertaiset joulutervehdykset ystäville ja tutuille valmistin siis kierrätysmateriaaleista. Äitini saa työnsä puolesta yrityksiltä joulutervehdyksiä, joita olin kerännyt talteen parin viime vuoden ajan. Ja taka-ajatuksena tietenkin se, että joku joulu valmistan niistä kierrätyskortteja.Yritysten lähettämissä joulukorteissa on usein hienoja foliopintaisia kuvia, joten ne ovat mainioita askartelijan apuvälineitä.

Leikkasin siis vanhoista korteista hienot kuvat irti (tai kuvan yksityiskohdan) ja liimasin ne Tiimarista ostetuille askartelukartongeille. Osaa korteista koristelin kimalleliimalla ja osaan liimasin koristenauhaa. Lopuksi laitoin kortteihin tervehdystekstit valmiilla tarrateksteillä. Yksinkertaista, helppoa ja nopeaa askartelua. Myös tämän joulun firmakortit äidin työpaikalta on kerätty talteen (roskiksen sijaan!) ja aion tehdä näitä tulevinakin vuosina... :=) Mutta tässä jokunen malli, millaisia niistä tällä kertaa tuli: