Synttärikorttia miehelle

Kevät (ja kesäkin) ovat meneet kuin siivillä, eikä blogissa ole tapahtunut suoraan sanoen yhtään mitään. Osasyynä on tokikin meneillään oleva omakotitalon rakennus-urakka, ja kevään ja kesän aikana tehdyt blogipäivitykset on tehty "raksa"-blogiin.

Mutta jottei tämä blogi kuihdu ihan tyystin, laitanpa teille tänne näytille viimeisimpiä kortti-askareita, jossa vuorossa oli onnittelukortti 60v. miehelle, jonka harrastuksena jenkkiautot ja niiden "ruuvaaminen". :=)

Hyvää Joulua!

Edellisestä blogi -päivityksestä onkin vierähtänyt taas(!) aikamoinen tovi, sillä omakotitalomme rakennus-projekti on vienyt kaiken ajan viimeisen reilu vuoden aikana. Paljon on vielä aherrettavaa raksa -työmaalla, mutta josko se ensi kesään mennessä olisi valmis. Toivottavasti. :=)

Mutta välillä pitää vähän lepuuttaa pääkoppaa ja mikäpä sen mukavampaa kuin kortti-askartelu, josta tässä pari uusinta aikaansaannostani. Ei tosin ihan korttiaskartelua, vaihtelua siihenkin puuhaan pitää joskus saada. :=)

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!
Syökää, juokaa, levätkää ja nauttikaa!

Seinäkalenteri Ystävälle

Ensimmäinen kokeiluni ...
Paperinen kynttilälyhty paristokäyttöiselle kynttilälle.

Syntymäpäivä-kortti ystävälle

Ystäväni täytti pari vkoa sitten 40-vuotta ja luonnollisestikin päätin askarrella hänelle uniikin kortin. Vähän aikaa piti miettiä millaisen kortin hänelle tekisin, koska halusin sen sisältävän vähän huumoria. Loistoidea syntyikin kuin itsestään, kun viikkoja ennen juhlia totesimme erään toisen ystäväni kanssa omistavamme leimasimet, joissa nainen on kylpyammeessa. Erona vain oli se, että toisen leimasimessa kylvyssä oleva leidi on muutaman kymmenen vuotta vanhempi!! :=)) Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Kortin etusivun kuvassa nuori nainen nauttii kylvystään...

Ja sisäsivu, jossa kylvetään sielläkin, mutta... :=)))

Vuoden vaihteen kortti-askartelua

Laitetaan nyt lisää kortti-aiheista blogi-päivitystä, kun ei tässä muutakaan "akuuttia" ole viime aikoina tapahtunut. Viimeiset kortti-askartelut olivat työkavereiden kiitos-/jäähyväiskortteja. Tällä kertaa niitä saikin tehdä 3 eri henkilölle. Ja lyhyestä virsi kaunis, tässäpä niistä kuvat:

Kraftin Kimmien ihanainen kylpy-leimasin :=)
Vihreällä hilepaperilla testasin uutta Nellieś -stanssia.

Magnolian Winter Tilda -leimasin ja paperi Maja Design (Itś Christmas Time) -kokoelmasta.
Paperi vaikutti alkuun kuvionsa vuoksi todella vaikealta ja luulin etten osaa yhdistää sitä mihinkään.
Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan ja väritin Tildan samoilla sävyillä.
Ja lopputulos olikin yllättävän kaunis ja tasapainoinen.

Magnolian Midsummer Tilda -leimasin.
Samalla kokeilin tähän ekaa kertaa uutta perhos -kuvioleikkuria.

Blogihaastetta, liljan kukkia ja vauvakortteja

Tämä syksy on hurahtanut ihan järettömällä vauhdilla. Osasyynsä siihen on varmastikin loppukesästä aloittamamme omakotitalon rakennus -projekti, joka vie kaiken ajan, joka jää yli töissä käymisen ja nukkumisen jälkeen. Olemma painaneet aika kovalla tahdilla raksalla ja sen kyllä huomaa. Kotityöt ovat jääneet ihan rempalleen ja kämppä on kuin myrskyn jäljiltä. :=)) Noh, ehkä se onni ja autuus odottaa siellä uudessa kodissa...?? Toivottavasti.

Palmun alta -blogissa sain ystävältäni blogihaasteen, johon ajattelin vastata pikimmiten. Eli tässä siihen vastauksia:
Lempinumero: Höh... Heti alkuun vaikea kysymys... En osaa sanoa... :=))
Alkoholiton lempijuoma: ehdottomasti MAITO!!!
Lempieläin: Kissa
Facebook vai Twitter: Facebook, en ole Twitteriin edes tutustunut
Intohimoni: Valokuvaus ja askartelu. Niin ja käsilaukut ja kultakorut :=)
Suosikkiviikonpäiväni: Lauantai. Työviikko on takana ja yksi vapaapäivä vielä edessä
Suosikkikukka: Liljat. Ne ovat niin kauniita eri värisine vaihtoehtoineen.



Viimeisen kysymyksen kunniaksi laitetaanpas tähän kotipihan liljoista muutama foto, joita olen viime kesinä napsinut samalla kun olen ihaillut niiden väriloistoa. Niin tai siis tällä hetkellähän se on jo ex-kotipiha, sillä möimme vanhan kotimme samalla kun aloitimme uuden rakentamisen. Näistä kukista tosin pääsen nauttimaan jatkossakin, koska talon uudet omistajat ovat lähisukulaisiamme. :=)

Kaiken raksakiireiden keskellä ehdittiin sentään juhlimaan vanhan koulukaverini esikoista. Uusi tulokas oli suomalais-egyptiläinen, joten juhlimme nimeämisjuhlaa kastejuhlan sijaan. Pienelle pojalle tein tällaisen onnittelukortin:

Kansi

Sisäsivu

LISÄÄ KIRJAKORTTEJA

Valokuvaus-juttuja olen tehnyt tässä loppukesän ja alkusyksyn aikana muutaman, mutta koska niistä osa on vielä työstämättä, niin laitetaan tähän väliin vielä kuvia toisestakin kirjakortista, jonka tein työkaverilleni "mittatilaustyönä" kastejuhlaa varten.

Sisäsivut

Tähän sisäsivun vasemmalle puolella ajattelin,
että lahjan antajat voivat laittaa alareunaan omat nimensä.

Sisäsivun oikealla puolella on "ajatusten ikkuna",
jonka voi leikata vaikka pieneksi tauluksi seinälle tai
liimata taakse tukipahvin (nojan) ja laittaa pöydälle koristeeksi juhlien jälkeen.

Kirjakortin valmistus

Olin nähnyt joskus kevättalvella jossain netissä kuvia KIRJAKORTEISTA ja ihastuin niihin samantien! Koska ne olivat niin kertakaikkisen hienoja, päätin jo silloin, että joku kerta vielä kokeilen tehdä sellaisen itsekin. Niinpä päätin ottaa riskin ja kokeilla sellaisen valmistamista ystäväni häihin onnittelukortiksi. Ja hyvähän siitä tuli vaikka itse sanonkin!

Ajattelin kertoa myös teille arvoisat blogini lukijat vaihe vaiheelta, miten minä sen tein. Ryhtykää vain rohkeasti kokeilemaan ja tekemään, sillä loppujen lopuksi se ei ollutkaan niin vaikea kuin kuvittelin. Monta työvaihettahan siinä kyllä oli, mutta lopputulos on sen väärti! :=))

KIRJAKORTTI

Kortin runkoa varten askartelukartongista taitellaan eli nuutataan tällaisia "haitareita".
Tähän on olemassa erillinen laite (Scoring board), jota en valitettavasti vielä omista, joten käytin apunani joskus aikoinaan ostamaani pallopäistä työvalinettä (jonka nimeä en nyt muista!)
Taitosten teon kanssa kannattaa olla erittäin tarkka, jotta taitoksista tulee prikulleen samanlevyisiä.
Muuten olet ongelmissa, koska "haitarit" vinksottavat miten sattuu! :=)

"Haitareita" tehdään yhteensä 4kpl, 2 pidempää ja 2 lyhyempää
Pituudet riippuvat siitä minkä kokoisen kortin haluat tehdä. Itse tein 16x11cm kokoisena.
Ennen taitosten liimaamista yhteen tuputin taitosten reunat leimasinmusteella "vanhan näköisiksi".
Tähän voi käyttää apuna esim. meikkisientä.
Taitoksia yhteen liimatessani levitin liimaa vain taitosten yhdelle sivulle, kuten kuvassa näkyy.

Seuraavaksi otettiin apuun Cuttlebugin stanssauslaite (ns. kuvioleikkuri),
jolla leikkasin eli "mankeloin" erilaisia korttiin tarvittavia kuvioita ja koristeita.

Ensimmäisen stanssasin korttirunkoon boordistanssilla nämä "pitsireunat".
Myös niiden reunat tuputin ja sävytin leimasinmusteella,
jonka jälkeen liimasin ensin pitkät sivut paikoilleen.

Lyhyitä reunoja varten leikkasin boordin kulmat viistoon...

...jotta boordireunat olisivat "jiirissä" ja kauniin näköiset.
Reunat voi toki leikata suoriksikin,
mutta minusta "jiiriin" leikatut ovat kauniimmat ja viimeistellymmän näköiset.

Seuraavaksi leikataan askartelukartongista kansilehti.
Huomioi kansilehden taitoksia tehdessäsi, että taitoksista tehty runko mahtuu kunnolla väliin!

Kirjakortin kantta varten ostin tämän kauniin sinertävänsävyisen Pion Design -sarjan skräppipaperin.

Seuraavaksi stanssasin Cuttlebugilla koristetekstit.
Stanssasin näitä ensin tavallisesta valkoisesta kartongista 2kpl ja metallinhohtoisesta kartongista yhdet kappaleet.
Sitten liimasin ne päällekäin (metallinhohtoinen tietenkin päällimmäiseksi!),
jotta sain niistä paksummat ja siten 3-ulotteiset & näyttävämmät.

Tässä koristekartongista stanssattu soikea "lappu"kortin sisäsivulle,
johon leimasin onnittelurunon.

Seuraavaksi liimasin taitoksista tehdyn korttirungon taustalle ruudullisen skräppipaperin,
jonka päälle liimasin onnittelurunon ja 3-ulotteisen sydämet.

Ja näiden lisäksi vielä kolme ruusua!
Ja nyt korttirungon sisusta on valmis. :=)

Sitten siirryin koristelemaan kannen.
Siihen leikkaisin skräppipaperista kauniin taustapaperin, jonkä päälle liimasin sinisen stanssatun kuvion ja sen päälle 3-ulotteisen metallinhohtoisen LOVE-tekstin.
Ja väliin tietenkin nauha, jolla kirkakortti solmitaan kiinni.

Kansipaperi ja "kirjan päätypaperi" kannattaa leikata hieman pienemmiksi kuin itse kansipahvi,
koska tällöin ullkonäkö on paljon kauniimpi.
Solmimisnauha jatkuu kirjan etukannesta takakanteen.
Nauhaa liimatessa kannattaa kortin kannet "taittaa" normaali-asentoon,
jotta et liimaa nauhaa vahingossa liian kireälle.

Koska takakansi näytti jotenkin tyhjältä, päätin stanssata sinne etukannen sinisestä kartongista koristeen.
Käytin tällaista jouluista lumihiutale-stanssia, josta käytin vain yläosan kukalta näyttävän osan.

Takanannen koriste :=)

Nyt takakannestakin tuli jotenkin viimeistellymmän näköinen ja sopii sävy-sävyyn etukannen kanssa! :=)

Ja sitten lisäsin tietenkin takakanteen myös kortin tekijän "nimmarit"... :=)

Sitten on sisäsivun vuoro. Valitsin sinisävyisen skräppipaperin, johon leimasin onnittelu-tekstin aakkosleimasimilla.
Tekstin alle lisäsimme omakätisesti sitten onnittelijoiden nimmarit.

Nyt kirjakortin kaikki osat olivat valmiit, joten oli aika liimata "haitari"-runko kiinni kansiosaan!

Kannet kiinni, nauhat kauniisti rusetille ja kortti on VALMIS!!! :=))

Taitokset näkyvät kauniisti sivusta katsottuna ja antavat vaikutelman paksusta kirjasta.

Ja pysyypä tämä kortti hienosti vaikka pystyssäkin lahjapöydällä! :=))

Kesä- ja syysväsymystä??

Blogissa on ollut minun puoleltani viime aikoina niin hiljaista, että ihan hävettää myöntää se... :=(

Kiirettä on pitänyt monessakin mielessä, mainittakoon niistä nyt suurimpina kiireen aiheuttajina omakotitalomme myynti ja muutto siitä vuokra-asuntoon uuden talon rakennus-projektin ajaksi. Herranjestas mikä homma olikaan muuttaa 3.krs:sta omakotitalosta 8½ vuoden asumisen jälkeen! Kukahan sitä tavaraa sinne lie kantanut vuosien mittaan...?? ;=))

Toisaalta oli mukava muuttaa uuteen, erilaiseen asuntoon, mutta jostain syystä vuokrakämpän sisustaminen ei ole juurikaan kiinnostanut jostain (todella) ihmeen systä. Pieni pintaremppa tehtiin juuri ennen muuttoa vuokraisännän luvalla ja olohuoneen yksi seinä tapetoitiin. Muutoin pääkoppa on tyhjä ideoista ja koska osa tavaroistakin on edelleen muuttolaatikoissa, sekin tympäsee.

Mutta josko se tästä iloksi muuttuu... Positiivista ainakin on se, että nyt kun suurin osa ihmisistä ovat pikkuhiljaa palanneet kesälomiltaan takaisin työpaikoilleen, niin minä vasta aloitin! Toinen päivä kesälomaa on takana ja hulppeat 4 vkoa edessä!! :=))

Ennen kesälomaa olin ystäväni häissä ja askartelin morsiusparille tällaisen kirjakortin, jonka teko-ohjeet laitan tänne blogiin tässä lähiaikoina:

Sytykeruusujen askartelua

Sain aikoinaan lahjaksi viikonloppuvierailta kauniit sytykeruusut. Ne ovat niin kauniita, etten ole vielä tänäkäään päivänä raaskinut niitä polttaa! :=)) Sen jälkeen olen useassa blogissa törmännyt näihin samoihin ruusuihin ja miettinyt, että näiden valmistusta pitää joskus kokeilla!

Näistä se ajatus sitten lähti...

Tänään sitten töistä tultuani päätin vihdoinki kokeilla näiden valmistusta ja jakaa samalla tämän ilon myös Teille muillekin askarteluhenkisille. Joten tässäpä yksityiskohtaiset ohjeet kuvineen, miten niitä sitten syntyy:

TARVITTAVAT MATERIAALIT JA VÄLINEET:

-tyhjiä kanamunarasioita
-vanhoja kynttilän jämiä / pätkiä
-vanha kattila & kansi
-leivinpaperia
-pihdit

Ja sitten "äksöniä":

Kuvat 1-2: Irroita kansi- ja pohja-osat toisistaan ja revi kannen eri osat irti toisistaan.
Kuvat 3-4: Revi pitkiä n. 2cm:n levyisiä suikaleita. Kannattaa hieman "pehmittää" ja pyöristää suikaleita ensin tulevaan "muotoonsa".
VINKKI: Älä käytä saksia missään vaiheessa, niin saat luonnollisemman näköisiä terälehtiä!

Kuvat 1-2: Irroita munakennon kuppiosat toisistaan ja muotoile niistä kukka-osan pohja.
Kuvat 3-4: Kääri pitkät suikaleet rullaksi ja aseta "rulla" kuppiosan keskelle.

VINKKI: Jos suikaleissa on tekstiä, rullaa ne niin, että tekstit tulee ulospäin.
Tällöin saat tekstit paremmin piiloon, kun muotoilet ruusua ja taittelet terälehtiä ulospäin!

Lisää rullatun suikaleen ympärille lisää irtoterälehtiä, niin kauan että saat tiiviin "paketin".
Terälehtiä tulee olla niin paljon, ettei sisusta irtoa kun ruusu käännetään ylösalaisin.
Nyt ruusut ovat valmiita "dippaukseen"!

10 munan kennosta riitti materiaalia  kuuteen valmiseen ruusuun.

Nyt kun ruusujen aihiot ovat valmiit, on aika alkaa "dippaus"-hommiin. Muista kuitenkin varata levyn äärelle nämä: Leivinpaperia, jolle lasket dipatut ruusut. Suosittelen laittamaan leivinpaperia myös suojaksi kattilan ympärille muuallekin, sillä itselläni ainakin homma oli hieman sotkuista, koska pari ruusua lipsahti pihdeistä irti ja molskahti steariiniin, jota sitten roiskui vähän sinneja tänne! Onneksi meillä on keraaminen liesi, josta sain ne suht pienellä vaivalla siivottua pois! :=)

Ja hei ihmiset! TÄRKEÄÄ...!!! Varaa myös kattilankansi valmiiksi heti käden ulottuville, sillä JOS lämmität seosta liikaa, syttymisvaara on mitä suurin!! Älä siis päästä seosta kiehumaan!! Äläkä missään nimessä yritä sammuttaa sitä vedelllä, vaan tukahduta palo kattilankannella!

Kuvat 1-2: Laita kattilaan vettä n. puoleen väliin ja lisää vanhat kynttilän jämät sekaan. Odota kunnes ne sulavat.
Itse tein siten, että kun huomasin, että steariini alkaa olla lähes kokonaan sulaa ja seos alkaa kohta porisemaan,
otin kattilan puoliksi sivuun levyltä ja sammutin koko levyn. Seos pysyy kuitenkin tosi pitkään sulana, joten tässä vaiheessa ei ole mitään kiirettä! Dippaile siis rauhassa!  :=)
Kuvat 3-4: Ota pihdeillä kiinni ruusun pohjasta ja ala yksitellen "dippaamaan" niitä seokseen.
Varmista ruususta hyvä ote pihdeillä, mutta älä kuitenkaan purista liian kovaa, tai käy kuten minulle:
Heti eka kierroksella yhden ruusun sisuskalut tippuivat kattilaan!! :=))
Kun olet dipannut kaikki ruusut kertaalleen, aloita kierros alusta uudelleen!
Anna kuivua välillä. Dippaa niin monta kertaa, kunnes ruusun ulkonäkö miellyttää silmääsi.
VINKKI: Dippaa tosi nopeasti, ettei edellisen kierroksen steariini sula pois!

Yläkuvassa ruusu, joka on dipattu yhden kerran steariiniin.
Alakuvan ruusua on dipattu n. 10 kertaa.
Itse pidän enemmän tuollaisesta, jossa on reilusti steariinia.
Mutta tässä ei ole oikeaa eikä väärää tapaa: Tämä on makuasia! :=)

VINKKI: Jätä pohjaan pieni kuiva osa, älä dippaa ruusua kauttaaltaan täysin uppeloksiin!
Kantapään kautta tämäkin opittiin eli jos ja kun ruusun alaosaan ei jää yhtään "kuivaa" osaa,
niin parin dippauskerran jälkeen se muuttuu tosi liukkaaksi ja on todella hankala saada sitä enää pysymään pihdeissä.
Ja sitten kuuluu "molskis" & "roiskis" ja hopsan hei:
Ruusu uiskentelee steariinikattilassa ja kattilan ympärillä on enemmän ja vähemmän roiskeita! :=))

Siinä ne sitten on: Elämäni 6 ensimmäistä sytykeruusua! :=))
Mukavaa ja helppoa puuhaa!

Koska olin niin innoissani näistä kaunokaisista ja punaista sulaa steariinia oli vielä reilusti jäljellä, niin otin heti perään toisen kierroksen, jossa käytin vihreää munakennoa. Nämä kennot olivat myös vähän eri mallisia ja se kyllä sitten näkyikin ruusujen ulkomuodossa. Ja valmistamisen vaikeudessa! Eli näistä ei tullut ihan niin hyviä kuin eka kierroksen ruusuista... :=))

Nämä munakennot olivat vähän vaikean mallisia. Yksittäiseen kuppiin ei oikein jäänyt kunnon seiniä, joten jo tässä vaiheessa huomasin, että on täysin mahdoton saada rullattua suikaletta sen sisälle tiukkaan.
Oli siis pakko tyytyä apukeinoihin ja joo, myönnetään: Jouduin käyttämään tipan liimaa jokaiseen kuppiin, että sain sisuskalut pysymään paikoillan. Ilman liimaa olisi ollut turha kuvitellakaan, että nämä ruusut olisi voinut kääntää ylösalaisin! :=))

Ylärivissä harmaisiin kennoihin tehdyt, jo valmiit ruusut.

Alarivissä vihreät odottavat dippausta!

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa väriopista sen verran, että VIHREÄ (kenno) + PUNAINEN (steariini) = RUSKEA!! Eli kannattaa valita suurinpiirtein samaa sävyä oleva munakenno ja steariini. Vältä vastavärejä! Harmaa kenno sopii esim. valkoiseen, beigeen ja periaatteessa kaikkiin värikkäisiin steariineihin.

Vhreää kennoa en suosittelisi kuin vihreään&siniseen steariiniin. Niin ja toki valkoinen sopii...

Vihreät munakennot ennen ja jälkeen dippauksen.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, nämä punaiseen steariiniin dipatut vihreät kennot eivät ole ihan niin kauniita, kuin harmaisiin kennoihin dipatut.  Tiesin, ettei lopputulos ole ihan paras mahdollinen väriopillisesti, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla. Vähän tuli sellaisia "likaisen" näköisiä...

Dippauksen jälkeen steariini jähmettyy siististi (joskin hitaasti) veden pintaan,
josta se on helpppo ottaa talteen seuraavaa käyttökertaa varten.

Tässä aikoinaan lahjaksi saama sytykeruusu -pussukka.
Ruusut oli pakattu yksinkertaisen kauniisti pieneen sellofaani-pussiin, jossa pohjalla on jotain heinää tai sisalia ja koristeena pieni puinen sydän ja paperinarua.
Tässä on mainio idea omiin ruusuihinkin: Loistavia esim. mökkituliaisina vietäväksi tai nimipäivä -lahjaksi tms.

Raaskisitko Sinä polttaa nämä takassa?? :=))