torstai 22. syyskuuta 2011

Surun päivä

Olemme seuranneet tässä kuluneen vuoden aikana 17-vuotiaan Killi -kissamme kuntoa. Karvainen ystävämme alkoi laihtumaan hurjasti, mutta oli muuten kaikin puolin virkeä ja normaali oma itsensä. Söi paljon ja ikäisekseen ulkoili paljon. Viime viikkoina se alkoi kuitenkin hengittämään raskaasti ja syöminen oli vaikeaa, aivan kuin sillä olisi mennyt ruoka ja vesi  "väärään kurkkuun". Tuttua "jutustelua" eli naukumistakaan emme enää kuulleet viikkoihin, sen sijaan se seurasi meidän touhuja vain hiljaa katsellen. Syöminenkin väheni radikaalisti, joten päätimme viedä sen eläinlääkärille.

Tänään eläinlääkäri-käynnillä sitten vihdoin tuli eteen se päivä, jolloin jouduimme tekemään tietoisen päätöksen ja päästää Killi kissojen taivaaseen. Killi -vanhuksella todettiin keuhkoahtauma sekä kasvain kurkussa. Lisäksi lääkäri arveli, että munuaisten toiminta oli heikentynyt huomattavasti ja siitä johtuen Killi oli laihtunut niin paljon.

Vaikka sen kunto olikin pikkuhiljaa alkanut jo näyttämään vihjailevia merkkejä, että kohta saattaisi olla aika jättää hyvästit, niin silti kun se päivä sitten todella koittaa, tuntuu ettei siihen olekaan vielä valmis. Sydän halusi pitää kiinni vielä hetken, mutta järki sanoi, että nyt on aika päästää ystävä pois. Sydäntä raastaa, mutta rakkautta on kai sekin, että päästää eläimen kärsimyksistään?


Koitti se päivä kerran, ei tuskasi kestänyt onneksi kuin hetken verran.
Sitä todeksi uskoa voi ei, kun syksyinen tuuli sut mukanaan vei.
Nyt kulkea saat pitkin taivaanrantaa, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa. 
Ei tarvitse sinnitellä, ei tarvitse pysyä tässä,
On aika jättää hyvästit ja antaa sun mennä.

Tässä ollaan kauneusunilla joskus viime vuonna

Takapihan kingi


Isän työtuoli oli suosittu päiväunipaikka



Kesällä 2010 leikittiin heinänkorren kanssa


Takapihalla loikoilemassa kesällä 2011

Keväällä 2011 bongailtiin yhdessä talitinttejä keittiön ikkunasta

Nettisurffailua pari vuotta sitten


Killin oma tuoli

Takkatulen ääressä omassa tuolissa oli hyvä köllötellä :=)


We Miss You!

torstai 8. syyskuuta 2011

Syksyn kauneutta Rukan maisemissa

Huomenna on mukava päivä: Lähdemme pienellä "akkaporukalla" Rukalle viikonlopun viettoon. Tiedossa  on rentoa hauskanpitoa ja kohokohtana lauantai-päivän villi koskenlasku -safari, jossa laskemme kumiveneillä pitkin kuuluisaa Kitkajokea! Reitti on aika vaativa ja siksi safari on K-18.

Matkan varrella laskemme mm. kuvankauniin Myllykosken sekä vaativan 900m pitkän Aallokkokosken. Suurin koski reitin varrella on Jyrävä, joka on kansainvälisen koskiluokituksen (I-VI) mukaan luokiteltu hengenvaaralliseksi (VI) paikaksi. Kaikki Karhunkierroksen kiertäneet ovat Jyrävän nähneet ja voinevat kertoa sen suuruuden ja sen, ettei siitä ihminen tosiaankaan hengissä selviä... Siispä meidän kumiveneet lasketaan siitä tyhjinä alas ja sitten hypätään takaisin kyytiin! :=) Jyrävältä matka jatkuu kohti Oulangan kansallispuiston aluetta, jossa koskematon luonto tarjoaa varmasti paljon katsottavaa ja koettavaa. Viimeiset kilometrit ennen Venäjän rajaa mennään siis Oulankajokea pitkin.

Huomista matkaa odotellessa ajattelin laittaa teille, arvoisat blogini lukijat, kuvia viime syksyn Rukan matkaltani. Kävimme ystäväni kanssa silloin elämämme ensimmäistä kertaa koskenlasku-safarilla, mutta puolet lyhyemmällä kuin tämä tuleva. Toivottavasti näemme huomenna yhtä kauniita maisemia kuin viime vuonna! :=)

RUKA HERE WE COME!! :=))


Maisemaa Myllykosken liepeiltä

Myllykosken maisemia

Myllykosken peilityyntä maisemaa

Myllykoskella

Myllykoski.
Kuvassa oleva mökkiä on käytetty Fazerin Sininen -suklaan tv-mainoksessa aikoinaan! :=)

Myllykosken riippusillalta näkymä alas

Myllykoski

Karhunkierroksen alkumetreillä näkyi kaunis metsätie


Viime vuotinen koskenlasku sai alkunsa tätä mainostaulua katsellessamme! :=)

Ja sitten mentiin!
Tässä ollaan Myllykosken pyörteissä.

Aallokkokosken 900m pitkissä pyörteissä ja kuvankauniissa maisemissa.
Alakuvassa olevan mutkan takana alkaa Jyrävä lähestyä.

Kunnon lomalla pitää olla myös nautintoja makuhermoille,
tässä Rukan Piste. -ravintolassa Creme Bruleen ja jäden muodossa! NAM!

Kotimatkan maisemia välillä Kuusamo-Taivalkoski.

Kotimatkan ruskaa

Kotimatkalla nämä kaverit olivat sankoin joukoin osa keskellä tietä.

Hei jätkät! Mihin mentäis? :=)))

Kipin kapin juoksu jalkaa!
Ja välillä vähän mupelletaan jäkälää... :=)

Kotimatka on pitkä ja ilta alkoi taittua jo hämärän puolelle ja pikkuhiljaa kohti yötä.
Takapenkin maisemia tässä kuvassa... :=))