keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Prätkä-kausi alkaa

Kevättalvi on vierähtänyt aivan järettömän nopsaan ja syykin on kyllä tiedossa. Eli meillä alkoi viime syksynä  omakotitalon rakennus-projekti, joten ei ole vapaa-ajan ongelmia kun ei ole vapaa-aikaa! :=)) Varsinaista aikataulua meillä ei ole, mutta toiveissa on, että loppuvuodesta voisi olla muuttokunnossa. Mutta nähtäväksi jää. Rakennamme "pitkästä" ja teemme kaikki itse. Hidastahan se on, mutta päädyimme tähän ratkaisuun, koska avopuolisoni on rakennusalan yrittäjä, joten 100% osaamista löytyy omasta takaa.

Kaiken raksa-touhuilun lomassa on hyvä kuitenkin vähän relatakin. Vappu lähestyy, joten viime viikonloppuna oli aika kaivaa kesän menopelini esille talvisäilytyksestä ja aloittaa pesuhommat.
Melkoisessa pölyssä ja kurassa se olikin, sillä viime syksynä raksa-kiireiden keskellä syksyn kurat ja ötökät jäi pesemättä. Mutta saatiinhan ne kromipinnat esille ja vielä joku päivä kun vahaan pyörän vielä, niin se on piste iin päälle! Vappu saa tulla minun puolestani!


Aloitin moottoripyöräharrastuksen ja ajoin mp-kortin kesällä 2007. Ensimmäisen kesän ajoin avopuolisoni Yamaha FZ-6:lla. Se oli ns. "naku-pyörä" ja oikein mukava ajettava, mutta yksi iso miinus: Jalat eivät meikäläisen kokoisella yltäneet kunnolla maahan!! Pysähtyessä piti aina tarkkaan katsoa tien pinta ja jos tiessä oli urat, niin piti ajaa sinne uran "pohjalle", koska muuten pysähtyessä ei olisi jalat yltäneet maahan. Ensimmäisenä kesänä ajotaitoni eivät kehittyneet juuri minkään vertaa, koska tämä pieni käytännön "ongelma" vei niin paljon energiaani/huomiotani ja jännitin aivan liikaa pysähtymisiä.

Seuraavana kesänä hommasin sitten ensimmäisen oman pyöräni, joka oli 600-kuutioinen Honda Shadow. Se oli hyvä pyörä aloittelevalle naiskuskille: Sopivan pieni/ matala ja helppo ajettava, muttei kuitenkaan pienimmästä päästä oleva pyörä. Ajotaidot karttuivatkin vauhdilla tämän pyörän myötä ja sain rutkasti lisää ajovarmuutta

Vuonna 2010 vaihdoin Hondan sitten tähän isompaan ja tehokkaampaan 800-kuutioiseen Triumph Americaan. Fyysinen koko on aika paljonkin suurempi kuin Shadow:ssa, mutta vaikka olen aika lyhyt (158cm) nainen, niin America on vielä sen kokoinen, että yltää vielä kädet ja jalat sinne minne pitääkin.

Painoahan tässä pyörässä on jo sen verran, että esim. paikallaan liikuttelun kanssa saa olla aika tarkkana ettei käy huonosti. Itse "onnistuin" heti ostopäivää seuraavana päivänä kaatamaan Triumphin omassa kotipihassamme, kun olin lähdössä liikkeelle. Yritin ajaa katukiveyksen yli liian varovasti ja onnistuin tyrimään kytkimen kanssa ja moottori sammui. Kaikki tapahtui nopeasti ja pyörä alkoi kallistumaan enkä yrityksestäni huolimatta jaksanutkaan pitää pyörää pystyssä, vaan pyörä kaatui kyljelleen jalkojeni väliin kuin hidastetussa elokuvassa! :=(( Siinä sitten yksin yritin saada pyörää ylös maasta, mutta eipä muuten ollutkaan mikään helppo homma!! Pyörä painoi aivan järkyttävän paljon!! Muistin kuitenkin siinä (ankaran ketutuksen keskellä!) autokoulun opettajan ohjeet käyttää ohjaustankoa apuna (vipuvartena??) ja kuin ihmeen kaupalla aikani yritettyäni sain kuin sainkin pyörän ylös. Mutta ei ollut kaukana ettei samanaikaisesti päästäni katkennut verisuoni, sen verran kova homma se oli!! En suosittele kokeilemaan... :=))

Mutta itse harrastusta sen sijaan suosittelen kaikille naisille!! Me naiset opimme kyllä ajamaan moottoripyörällä siinä kuin miehetkin. Ja tämä on kyllä harrastus, jossa arkiset murheet unohtuvat, kun istut pyörän selkään, suuntaat maantielle ja painat kaasua!!! Tokikin lain sallimissa rajoissa! Suosittelen kokeilemaan sitä ihanaa vapauden tunnetta!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti